Se on sitten Subin rokkenrolli-tosi-tv loppunut, nimittäin Not Born To Rock. Ajatustasolla homma toimi ja shöystä olisi varmasti saanut ihan hyvänkin. Nythän tässä pistettiin klasarimuusikot opettelemaan bändisoittimia, jonka jälkeen niitä opetettiin juomaan kaljaa, lukemaan Jallua ja sitten stalailattiin koko lössi H&M “rock”-vaatteisiin. Isoimpana ongelmana tässä ei suinkaan ollut se, että lössi oli munatonta motsartinpipertäjää vaan se, että he eivät osanneet soittaa. Musiikin ammattilaisuudesta ei ole paljon hyötyä, jos huilistille lyödään rumpukapulat käteen. Jos ohjelmaan olisi valittu muusikoita, jotka soittavat jotain edes etäisesti bändisoitinta muistuttavaa instrumenttia, ei olisi tarvinnut tuhlata aikaa alkeiden opetteluun vaan yhtye olisi voinut keskittyä siihen, miten rokkia soitetaan.

Ohjelma oli loppupeleissä melko viihdyttävä ja osoitti hyvin sen kaavan, millä näitä manserokkibändejä taiotaan. Vaatettaja pukee muka-uskottavat kledjut päälle, sitten otetaan vähän promokuvia missä bändi poseeraa mietteliäinä ja tuiman näköisinä, päälle lätkäistään liukuhihnalogo ja voila! Levynkannet ovat valmiit. Kansien sisältä löytyy protoolsrokkia, jossa Radio Nova -nappi on ollut kovan kulutuksen alla. Musiikki on sisällötöntä vaikka ulkoiset puitteet ovat yhtä kunnossa kuin muillakin vastaavilla bändeillä. Sisällöttömyys ei tässä ole varsinainen ongelma, sillä samanlaisia bändejä on muutenkin levityksessä roppakaupalla, mutta soittotaito on isompi este. Biisit ovat toinen toistaan huonompia (=lue: Heteroseksuaali oli vielä huonompi kuin Julma nainen) mutta ongelmahan tästä tulee silloin, kun bändi ei osaa edes soittaa näitä biisejä.

Asenteellahan tässä korjaisi monta ongelmaa, mutta kun bändi ei näytä siltä, että he soittaisivat asenteella vähän sinne päin, vaan ihan selkeästi todella hukassa olevilta kiiltokuvapojilta. Toisaalta tässä hyvä asia on se, että ehkä ohjelman myötä pieni pala sitä suurta massaa ymmärtäisi, miten rockbändejä tehdään. Vaikka Taltta onkin varsin karrikoitu esimerkki tästä prosessista, siinä on selkeästi tunnistettavissa huomattavan paljon samoja piirteitä kuin muissakin liukuhihnabändeissä. Koska ihmiset oppivat vaatimaan myös sisällöltään laadukasta musiikkia, eivätkä vain tyydy siihen, että ulkopuoli on kunnossa?

Toisaalta täytyy nostaa hattua Taltan jäsenille siitä, että heillä oli munaa lähteä tällaiseen projektiin mukaan, osoittaahan sekin jonkinlaista asennetta. Nostaisin hattua myös Sony BMG:n johdolle rehellisestä suhtautumisesta musiikkiin, mutta herrat eivät huomanneet sitä, miten osa nykybändeistä on samanlaisia talttoja ja taulapäitä. Kuitenkin minulle jäi positiivinen kuva ohjelmasta. Se oli viihdyttävä, humoristinen ja samalla kenties tahattomasti kantaaottava. Jaksoin aina räjähtää laulajan mehevälle fraseeraukselle, mannemaneereille sekä kurkkuvibralle ja basistin nopeasti omaksumille rokkielkeille.

Jos joku missasi ohjelman, voi lopputulosta kuunnella MySpacesta. Sääli, ettei sivulla ole musiikkivideota, mutta senkin puutteen voi korjata tee-se-itse kikkakolmosella. Otat viime vuoden Idols -finalistien musiikkivideon, lisäät siihen Julman naisen musiikiksi ja se on siinä! Musiikkivideoiden samankaltaisuus on nimittäin hämmentävä ja miksi ei olisi, onhan kummassakin käytetty suomalaista musavideokaavaa, jota näkee joka toisessa musiikkivideossa - ja ne loput ovatkin sitten hevibändien videoita, joissa kaikki on muuten samanlaista, mutta studiossa on mustien seinien sijasta tehdashallilavasteita.