Olen tehnyt varsin raskaan päätöksen. Laitan suurimman osan levyistäni myyntiin ja pidän itse vain ne joita tulee aktiivisesti kuunneltua. Seuraavassa kuvassa on ne levyt, jotka pidän varmasti.

Seuraavassa kuvassa on ne levyt, joista hankkiudun eroon. Olen jo laittanut n. 300 kpl varmoina nakkeina myyntiin, mutta nyt täytyisi käydä loputkin läpi, etten vahingossakaan myy mitään kuuntelukelpoista. Voi olla, että blogiin tulee tämän pitkän hiljaisuuden jälkeen jonkin verran järjestelmällisiä levyvinkkejä. Tuossa läjässä on n. 100 levyä, mitä en ole ehtinyt kuuntelemaan ollenkaan. Yhteensä lättyjä on (kuvassa näkyvien lisäksi cd:t ja loput sinkut) roimasti päälle 1000 kpl.

Miten huono voi olla levy, jolla on näin hyvä nimi? Ei näköjään kovinkaan huono. Dogseilla on hieno ura takana, joka on viime vuosina lässähtänyt Dogs D’amourin nimellä tehtyyn Tylan sooloiluun. Keikoilla mukana on ollut jonkinlainen taustabändi, mutta parin viimeisen levyn instrumentit on soittanut Tyla itse. Olin kyllä kuullut Dogsia paljon ennen kuin ostin tämän lätyn, mutta kokonaisuuksina lättyihin ei ole tullut tutustuttua. Tiesin kyllä, että tämä levy kuuluu Dogs D’amourin kolmen hyvän levyn sarjaan, mutta tällaista en osannut odottaa. Levyllä ei ole varsinaista hittikamaa oikeastaan yhtään ja myös särökitarat loistavat poissaolollaan. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi platan vahva roots -tunnelma kolahtaa ainakin meikäläiselle.

Se, mikä Dogs D’amourissa on kiehtovaa on sama kuin mitä sellaisilla nimillä kuin Bob Dylan ja karrikoiduimmillaan Ari “Paska” Peltosella; aina ei tarvitse olla supertaitava muusikko tehdäkseen loistavaa musiikkia. Vaikka laulaisi “huonosti”, musiikki voi silti olla hyvää tai vaikkei olisikaan Kee Marcellon tasoinen tilukepittäjä, voi skebansoitto olla hyvän kuuloista.

Erityiset suositukset levystä annan kaikille Black Crowesista tai vastaavasta juurekkaasta rockista diggaaville. TJEU: Saviour

Ajattelin ihan oikeasti kirjoittaa aiheesta vuoden 2007 parhaat levyt, mutta sitten tajusin, ettei tänä vuonna ole julkaistu ollenkaan hyviä levyjä. Aika säälittävä esitys musiikkiteollisuudelta. Suomalaisista HIM julkaisi Venus Doomin, who cares? Tunkkaista metallin, rockin ja popin välimaastossa kuikuilevaa mölinää, jota ei jaksa kahta minuuttia kauemmin kuunnella. Myönnettäköön, että osa sävellyksistä on hienoja, mutta sovitukset ja saundit ovat niin karmeata kuraa, etten oikein ymmärrä, miten ihmiset ovat erehtyneet ostamaan orkesterin hengentuotoksen. Ari “Kastraatti” Koivusen lätty tuli järjettömän hypen saattelemana ulos, siitä olenkin jo ehtinyt kertomaan mielipiteeni. Ulkomaisista WASP taisi julkaista taas jonkun epätoivoisen rävellyksen, Megadethkin suolsi plattaa pihalle. Megadethin lätyn piti olla huhujen mukaan ihan kuunneltava ja myös kiinnostava enkä tiedä johtuuko se meikäläisen rässirajoittuneisuudesta vai valikoivasta korvasta, minuun levy ei luonut mitään valtaisaa vaikutusta.

Dream Theater olisi voinut julkaista jotain kiinnostavaa, mutta sen sijaan päätyikin tuuppaamaan korneja Metallicahenkisiä sanoituksia, tunkkasia ah-soitan-niin-hyvin -riffejä, synkistelyä ja mukarankkaa meininkiä. Ehkäpä sen olisi vielä sietänyt, eihän kukaan pakota kuuntelemaan mitään muuta kuin Images & Wordsia, mutta kun keikkakin oli vielä todella leimi, meni maku koko bändistä kokonaan. Symphony X sai sentään vakuutettua meikäläisen Paradice Lostilla ja hyvällä DT -lämppäyksellä, joskin keikka kärsi todella huonoista saundeista, todella huonoilla tarkoitan siis ihan demotason meininkiä. Show oli kuitenkin hyvä ja intensiteetti pysyi alusta loppuun korkeana.

Ainoa tämän vuoden oikeasti kiinnostava levyjulkaisu oli Radioheadin In Rainbows ja valitettavasti sekään ei ole ollenkaan kiinnostava sisältönsä vaan ainoastaan jakelumuotonsa vuoksi. Lättyä jaeltiin “maksa mitä jaksat” -periaatteella internetin ihmemaassa ja rinnalle tarjottiin tuuhean hintainen LP+CD -boksi. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ajatella tätä valtavan mullistavana ajatuksena, koska faktahan on se, että tämä on vain muokattu versio Bittorrent -verkon mahdollistamasta “et jaksa maksaa” -jakelutavasta. Lisäksi moinen tyyli ei vain yksinkertaisesti toimi millään mittarilla jos bändisi ei ole Radiohead tai vastaava superbändi. Demomeiningin bändeillä on jo nyt vaikeuksia saada ihmisiä lataamaan ilmainen levy netistä, koska musiikkia julkaistaan valtava määrä ja harvalla bändillä - demo- tai superbändillä - on enää tarjottavana mitään uutta tai tuoretta ainakaan rockmusiikin saralla.

Suurin osa ihmisistä on jo luovuttanut Chinese Democracyn suhteen, kuten myös minäkin, mutta jaksan edelleen odotella AC/DC:ltä muutaman vuoden työstettyä albumia, jonka pitäisi ilmestyä tässä kuussa. Vahvasti epäilen, mutta kieli pitkällä odotellaan. Toisaalta, Black Crowesiltakin pitäisi tulla reilun kuukauden päästä uusi Warpaint -niminen platta, joka ainakin ennakkopätkien mukaan tulee olemaan todella kovaa kamaa, joten en sitten tiedä kannattaako GnRää tai AccaDaccaa hirveästi odotella. Muista hevilegendoista ainakin Ozzyn Black Rain oli todella iso pettymys viedessään homman suuntaa enemmän Black Label Societyn industrialmättöä kohden.

Myönnettäköön, että Hanoi Rocks julkaisi todella kovan albumin v. 2007 ja minulta on vielä ainakin Sebastian Bachin, Velvet Revolverin sekä muutaman muun vähintään periaatteessa hyvän bändin uudet lätyt tsekkaamatta ja olihan se Nightwishin sinkkulohkaisu Amaranth poppiheviydessään ihan hauskan kuuloinen pala. Toisaalta Apocalypticakin on julkaissut muutaman semihyvän levyn, mutta silti mentiin I’m Not Jesuksen kanssa komeasti metsään. Kertokaa joku, miten selloilla voi saada aikaan niin kamalan kuuloista musiikkia? Se vaatii vähintään Sibiksen käyneen muusikon, mutta sitähän Eicca Toppinen onkin, kuten ilmeisesti myös muut sellohevistit.

Kaiken tämän valituksen yhteenvetona ja tiivistelmänä on se, että maailmassa julkaistaan enää / vieläkään todella vähän hyvää musiikkia. Sitä ei yksi Street Poetry ja muutama freessin kuuloinen kolmen raidan demo ug-bändeiltä pelasta. Ehkäpä sitten ensi vuonna, kun en halua uskoa, että v. 1993 oli viimeinen hyvä musiikkivuosi.

SEO