Joulupukki on taas tuonut toinen toistaan tyhmemmille muusikonaluille lahjakortin levykauppaan. Hieno juttu, tai sitten ei. Nyt kun on ostettu kikkakolmoshevibändin tuorein lätty ja se on pyörinyt soittimessa, ruvetaan miettimään, että wautsi kun toi Laiho on kova kepittäjä ja tilutus lähtee ihan tosta noin vaan joka biisissä. Jos siitä fibansa saa, se on makea juttu, mutta seuraava askel onkin hieman vaarallisempi ja minunlaisilleni musadiggareille jopa raivostuttava. Nimittäin, Ville Viistoist Vee pyöriteltyään lättyä soittimessa siirtyy erilaisiin joukkoviestintäsivuille, jota myös foorumeiksi kutsutaan ja aloittaa keskustelun aiheesta “Kunpi parenpi tilutaan Laiho vai Petruci??!”. Tähän keskusteluun sitten muut musiikinharrastajat yhtyvät innokkaasti ja äänestävät jomman kumman puolesta, välillä joku tulee kertomaan, että itseasiassa Steve Vai on kaikkein paras ja kolmas kommentoi toisella sivulla Kirk Hammetin käyttävän aivan liikaa wahia.

En vaivaudu puuttumaan itse asiaan sen enempää, minulle on ihan yksi lysti ajatteleeko Pena Juupajoelta Yngwie Malmsteenin olevan parempi soittaja kuin Roope Latvala, mutta haluaisin kiinnittää huomiota yhteen mielenkiintoiseen asiaan. Nimittäin, mitä väliä sillä on, kuka on maailman paras soittaja, koska se ei musiikin hyvyyteen tai huonouteen vaikuta yhtä kilin vitun vertaa! Tietysti on luonnollista, että paremmalla muusikolla on myös parempi mahdollisuus tehdä hyvää musiikkia kuin huonolla, mutta niinpä Ramoneskin tuntuu uppoavan jengiin yli 30 vuotta debyytin julkaisemisen jälkeenkin, mutta kukaan ei tunnu muistavan Mr. Bigin tasoista supertähtien kokoonpanoa, jossa soitti mm. Paul Gilbert ja Billy Sheehan. Puhumattakaan Liquid Tension Experimentistä!

Ymmärtäisin sen, jos ihmiset tappelisivat musiikin hyvyydestä, se on aina subjektiivinen asia ja mielipiteiden vertaileminen on halpaa mutta varsin hyvää hupia. Kuitenkin varsinkin nuorempien musiikinharrastajien parissa keskustelu rajoittuu lähinnä tälle kumpi on parempi soittaja -tasolle, mikä on todella ikävää. Pitäisi aina muistaa, että hyvä biisi on hyvä biisi ja siihen vaikuttaa monta muuta asiaa ennen nopeata kitarasooloa.

Toivottavasti pukki tuo ensi jouluna kaikille peteille ja pateille levykaupan lahjakortin sijasta vaikka kivan pehmolelun, jotta minä voin nukkua yöni hyvin ja kuunnella yksin himassa vaikka sitä Dogs d’Amouria, jonka musa on duunattu sydämellä eikä valtaisalla virtuoositeetillä.