10 ärsyttävintä piirrettä musiikin harrastajissa
Selailen päivittäin muusikoiden.nettiä ja muita musiikkiin liittyviä nettifoorumeita ja huomaan ärsyttäviä ja osin koomisiakin piirteitä musiikin harrastajissa. Tässä niistä kymmenen, ihan vaan satunnaisesti valittuja eikä missään järkevässä järjestyksessä.
- “Ah mä olen niin taiteellinen ja uniikki” - hei kamoon, maailmassa on paljon muitakin taiteen aloja, eikä se tosiasia ettet saanut pimppaa viime bileissä, eikä vielä sekään, että kirjoitat siitä “herkän” biisin, tee sinusta taitelijaa.
- “Mulla on Mesa/Budda/vintage-Fender/Mad Professor tai muu superhyvä ja kallis vahvistin eikä muuten ei saa hyvää saundia” - ehkäpä se styrkkarin hinta ei kuitenkaan suoraan korreloi soiton laadun ja saundin kanssa vaikka niin haluaisitkin uskoa kun olet työttömyyskorvauksistasi vuoden uuteen putkivehkeeseen säästänytkin.
- “Saundi lähtee sormista” - niin kai se sitten lähtee eikä siihen vaikuta ollenkaan kitaran puiden ja hardiksen laatu, styrkkari, mikrofoni jolla ääntä napataan vahvistimesta ja sen sijoittelu, etuasteet eikä äänentoiston laatu,
kuten myöskään moni muu pikkuasia mitä siinä välissä on. - “Hevi on paskimmillaankin parasta” - ja vitut. Maailmassa on niin hirveä kasa paskaa heviä ihan levyjä julkaisseidenkin bändien toimesta ja kun tähän lisätään vielä tunkkaiset demobändit, niin aletaan liikkua jo sellaisissa tuuban sfääreissä, että epäilen tämän lausahduksen alullepanijan mielenterveyttä.
- “Kuuntelen kaikkea musiikkia, olen siis muiden yläpuolella” - nelosen vastakohta ei kerro vain lauseen sanojan täydellisestä todellisuudentajun puutteesta ja narsistisesta asenteesta, vaan myös siitä, että hän ei suhtaudu intohimoisesti musiikkiin. Jos et vihaa, et voi myöskään rakastaa.
- “Speed = Emotion” - kuulin joskus kauan kauan sitten, että musiikissa tärkeää voisi olla joku muukin kuin se tempo, millä kitarasoolo soitetaan. Näin ollen voi olla mahdollista, että esim. omaa soittoa kehittäessä kannattaisi paneutua muihinkin osa-alueisiin, jossei nyt satu soittamaan liidikitaraa Al Di Meolan bändissä.
- “Kuule poika, mä olen ollut xx vuotta muusikko ja…” - sehän on takuu sille, että mä tiedän kaikesta vähemmän, teen kaiken huonommin enkä osaa edes paskantaa. Pahoittelen olemassaoloani.
- “Pahoittelen olemassaoloani” - eikö siellä stagella kuulu ollakin stara? Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, jos kiinnostaa niin lue lisää tästä.
- Omien lempilaulajien/kitaristien/muiden muusikoiden listaaminen nettifoorumeilla - miksei voi perustella, mikä tekee kyseisestä muusikosta niin helvetin ihmeellisen? Ketä palvelee pelkät lista? Ketä oikeastaan kiinnostaa? Ei ainakaan minua.
- “Mä kuuntelen progea, joka on ainoata oikeata musiikkia” - ja se on sitä vain siksi, että progemuusikot osaavat soittaa nopeasti ja teknisesti, eikös se nyt sitten tehnytkin musiikista hyvää? Alunperinhän savikiekotkin kehiteltiin vain sen vuoksi, että maailman parhailla muusikoilla olisi jokin väline näyttää osaamistaan myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse keikalle showoffia katsomaan.
Kaikki kohdat pitävät paikkansa :D.